Martes, Pebrero 09, 2010

Älä ota sitä vakavasti

Olen innoissani kun pääsen karsimaan Geanies-joukkueeseen \o/
Eipä tässä mitään.
Kun nukahdin pojan kanssa sen olkkariin jääääättimäiselle vuodesängylle (joka on ollut naamioituna viime päivät designsohvaksi) joskus kuudelta oli ok herätä yhdeltätoista.
Yleensä nukkuminen menee kivojen ihmisten kanssa pitkäksi mutta onneks oleminen ja koko yö meni pitkäksi.
En tiedä miksi se laittaa MTV HD:ta aina taustalle - taustalle siksi koska minusta tuo tykki valaisee kuvan miltei koko olkkarin seinälle.
Kävimme syömässä, ja kun törmäsimme Iraan joka asuu Pursimiehenkadulla tuli sellainen hinku asua myös jonain päivänä niillä Helsingin kulmilla. Vaikka heti täytettyäni 21!
Minusta tämä näyttää hieman pitkäveteläiseltä "true story" saippuaoopperalta ja vielä suomalaiselta sellaiselta, jossa päähenkilöllä (eli minulla) on aina se nössön rooli jolle katsojat karjuu ja kannustaa ruudun takaa.
No, kerranhan sitä vain eletään ja no muodostelma tämäkin. En vain ole niin varma että osaisin sanoa tämän suhteen "OKO MOIKKA SOITELLAAN", ja sitten hyppäisin muodostelmasta ulos.
Koen sen moninpuolin mielenkiintoiseksi, että jonkun pitää olla aina way over the edge vaikka kuinka yritän olla kunnolla! En juo niin säädämpä itseni tälläiseen tilanteeseen

Tänään törmäsin kuitenkin kirjaan, ja taka-kannen tekstissä sanottiin että kiltit ihmiset eivät ole tyhmiä vaan he ovat oppineet käyttämään harvinaislaatuista työkaluaan itsensä hyväksi. Onko kiltti ihminen siis hyvä?
Kai mä voin sitten tarkastella mun väliäni tuohon poikaan silleen että minä saan sitä mitä minä tahdon ja se voi tehä mitä lystää.
En ostanut sitä koska se vaikutti ympäripyöreältä.

Walang komento: