Mulla on vähän sanomista

Something I wish to say - two
Seen lately so many nightmares

1.
"Joihinki se iskee huomenna, ens viikolla, puolen vuoden päästä tai 20 vuoden päästä"
Syytän sua siitä että en tykkää kumisista ilmapalloista, tyhjinä, täysinä tai varsinkaan niiden räjähtäessä. Syytän sua siitä että kätteleminen on musta vastenmielistä.
Oon sitä mieltä että mut ois pitäny nukuttaa ja mulla oli sun takia ihan hirveä olla. Oli talvi, mun päässä humisi ja mun sisällä kupli vihreästi. Tiiän miks äidit on nyt niin sitkeitä ja mä olen heikko.
Luulin tekeväni oikein, ja viimeistään tänään oon edelleen samaa mieltä kun tajusin että sun isäs ois ollu aika epäkiinnostunu susta. Vaikka sitä muka kiinnostais saimaan norpat- se on vaan sen takia että pitää miellyttää ihmisiä joka on normaali mut se kieltää sen silti, niin kolmen vuoden jälkeen tiiän sanoa että se on sellanen liihottaja jota ei kiinnosta ottaa kiinni. Ei musta niin väliä, mä puren ruokkivaa kättäkin, mutta tänään kun kerrankin se ei ollu painajaista tiesin että susta ois ollu tullu sairaan magee tyyppi. Me naurettais ja meidän ei tarttis kiinnostua kuka sun iskä on, koska meitä kiinnostaa lauantai-aamun piirretyt, mitkä se kuitenki nukkuis darras ohi tai se ei vois kattoa niitä kun sitä häiritsee että joku sössöttää. Sä oisit ihan hirveän hämmentyny, sulle se kyl salee jaksais esittää ainaki 2 vuotta.
Oon sitä mieltä että sun kaltasille pitäis antaa parasta, ja vaikkei rakkaudella välttis ruokitakkaan suita musta tuntuu että oot se joka ansaitsee mun sydämmen enemmän kun kukaan. Mulla on sellanen fiilis et sun nimi ois alkanu B:llä tai V:llä. Ja tuoksuisit hunajalle. Anteeks.

2.
En tiiä onko mun unet painajaisia tai toiveita. Itekki sanoit että mun olemassaolo on kun unta.
Mulla on ihan sairaan ikävä sua. Miten joku voi sanoa ääneen että tahtoo kunnioittaa mua koska tietää mun antsaitsevan sellasta. Se oli sitä valkosta ja tumman sinistä valoa.
Aito ja rehellinen. Nyt mulle ei enää kelpaa mikä vaan.